Tänään kävimme miehen ja ystävien kanssa yliopistolla syömässä ja kahvilla.
Mukana kulkee usein keskeneräinen neuleeni.
Mieheni on toivonut minulta jo pitkään villapaitaa, mutta vasta äskettäin raaskin aloittaa tämän pitkän projektin. Ohje löytyi Suuri Käsityölehden numerosta 9/2010. Hän olisi alunperin halunnut vetoketjullisen villapaidan, mutta mieltyi onneksi tähän kivaan malliin.
Tämä ei se tavallisin palmikkoneule on mukavaa vaihtelua. Huppu käy mielestäni tähän paitaan ihanasti!
Mieheni valitsi langaksi suomalaisella tilalla tuotettua Suomenlampaan villaa. Suomalaisuus ja myrkyttömyys ratkaisivat valinnan. Aitoa tavaraa siis! :)
Ainoa huono puoli langassa on sen karkeus. ( No okei toinen huonopuoli on se, ettei sitä voi pestä koneessa.) Se ei luista puikolla yhtä hyvin kuin teollisuuslanka. Vaikka eteneminen on hidasta, uskon että valmista tulee ennen joulua.
Kotiin päästyämme pengoimme ja järjestelimme varastoa. Olemme muuttamassa kuun lopussa. On se kumma miten tavaraa vaan kertyy nurkkiin ja laatikoihin. Nytkin veimme ison laatikollisen tavaraa kellarista suoraan roskiin ja toinen mokoma päätyi kirpputorikasaan. Vaikka olemme muuttaneet jo kolmesti viiden vuoden sisällä. Harmi vain, että lempikirppikselleni on niin tungosta, että en taida saada myyntipöytää ennen muuttoa.
